Liikkumisen vaikeudesta

Olen valinnut autottoman elämän ja olen siitä oikeastaan aika ylpeä. Tämä on kuitenkin aiheuttanut monta mielenkiintoista ongelmatilannetta – yhteiskuntamme kun on rakennettu niin autokeskeiseksi. Myös ihmisten yleinen mielipide ja tapakulttuuri on varsin vastaan autotonta elämäntapaa. Tämä käy hyvin ilmi mm. silloin kun autottomaan perheeseen tulee perheenlisäystä. Sukulaiset, tuttavat ja jopa neuvola alkavat antamaan vinkkejä autoista ja turvaistuimista jne. Kun sitten varovaisesti ilmoittaa, että aikoo tulla toimeen ilman autoa, niin saa outoja katseita puoleensa. Meillekin monet totesivat, kun ilmoitimme pärjäävämme hyvin ilman autoa, että odottakaapa hetki, niin ymmärrätte ja hankitte auton.

Noh – kaksosemme täyttävät ensi kesänä kaksi vuotta ja vielä ainakin olemme tulleet toimeen ilman autoa. Tämä ei tosin tarkoita, ettei meillä toisinaan olisi ollut hankaluuksia liikkumisen kanssa. Hyvä esimerkki on viime vuonna tekemämme aivan normaali matka Helsingistä äitini luota Lahteen kotiimme. Homma lähti mukavasti liikkeelle. Pääsimme mukavasti matalalattiabussilla kaksosrattaidemme kanssa äitini luota Helsingin rautatieasemalle. Tästä sitten ongelmamme alkoivat.

Ostimme liput Z-junaan Helsingistä Lahteen. Kun menimme sitten junan luokse pari minuuttia ennen junan lähtöä, huomasimme, että ko. juna on ruuhkavuoro, jossa käytetään vanhoja junanvaunuja. Sinänsä ongelmaksi ei muodostunut se, että olisimme joutuneet nostamaan täyteen pakatut kaksosrattaat portaita ylös, vaan se, että ne eivät yksinkertaisesti mahtuneet sisälle, johtuen keskikaiteesta portaissa. Emme myöskään enää ehtineet purkamaan rattaita osiin - pakaasimme mukaan luettuna - vaan jouduimme jättäytymään junasta.

Tässä vaiheessa kaksosemme alkoivat näyttää nälän merkkejä ja totesimme, että on parempi mennä jonnekin syömään ja mennä seuraavalla Z-junalla, joka lähtee tunnin päästä. Syömisemme kuitenkin vähän venähti (näin voi käydä joskus lasten kanssa) ja juoksimme viime tipassa junaa kohti. Näimme kuitenkin jo pitkältä, että kyseessä on taas ruuhkavuoro, johon emme pääse mitenkään nopeasti sisälle. Jouduimme siis taas jättäytymään junasta. Tässä vaiheessa menimme vaihtamaan lippumme InterCity-lippuihin, jotta varmasti mahdumme junaan. Pääsimme lopulta junaan n. puolituntia myöhemmin.

Ongelmat jatkuivat Lahdessa. Köröttelimme suhteellisen väsyneinä Lahden rautatieasemalta torille jatkamaan matkaamme bussilla kotiin. Bussi ehti kuitenkin menemään juuri nokkamme edestä ja jouduimme odottamaan seuraavaa bussia 20 min. Kun lopulta seuraava bussi tuli paikalle, se paljastui vanhanaikaiseksi porrasbussiksi, jossa vielä kaiken kukkuraksi oli keskellä vain yksi ovi, mistä rattaamme eivät millään tapaa olisi mahtuneet sisään. Tässä vaiheessa lähiympäristö joutui kuulemaan muutaman vähemmän mukavan sanan ja päädyimme ottamaan taksin. Matkamme kokonaisuudessaan äitini luota Helsingistä kotiimme Lahteen kesti lähes viisi tuntia. Tuo oli niitä harvoja hetkiä, jolloin lipsahdin ajattelemaan auton hankintaa.

Erilaiset variaatiot edellä kuvatusta – tosin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa – on tullut koettua. Huvittavaa on se, että hyvin yksinkertaisella muutoksella nämä ongelmat on ratkaistavissa. Jos aikataulujen yhteydessä olisi merkattu matalalattiavuorot erikseen, ei tämän tyyppisiä ongelmia tulisi niin helposti. Tätä on mm. Lahdessa ehdotettu toistuvasti Koiviston autolle, mutta selityksenä on aina annettu, että he eivät voi taata vuoroille matalalattiabusseja, koska autot voivat rikkoontua ja korvaavaksi autoksi voi tulla porrasmallinen vanha bussi. Tämä olisi helposti ratkaistavissa siten, että matalalattiabusseja merkattaisiin vähemmän aikatauluihin, kuin niitä oikeasti on. Vastavuoroisesti vara-autoina voitaisiin pitää muutamaa matalalattiabussia. Samalla pitäisi jokaiselle linjalle varata vähintään yksi matalalattiabussi.

Sama ongelma koskee myös VR:n liikennettä. Ongelma olisi ratkaistavissa samalla tavalla. Kummassakin tapauksessa vanha kalusto olisi täysimittaisena käytössä ja näin vanhat joukkoliikennevälineet voidaan kuluttaa rauhassa loppuun. Homman miinuspuolena olisi tietenkin se, että koko matalalattiakalusto ei olisi liikenteessä samaan aikaan ja liikenteessä näkyisi vanhoja busseja ja junia enemmän. Kuitenkin lastenvaunujen kanssa kulkevat, vanhukset, liikuntarajoitteiset ja mukavuudenhaluiset ihmiset hyötyisivät tästä järjestelystä, sillä tällöin ei tarvitse arpoa pysäkillä sitä, minkälainen bussi tai juna sattuu kohdalle.

Tätä odotellessa…